Väsynyt maan

Alkaa vanhuus painaa.

Välillä tulee ihan kauhea olo, kun aukasee silmät. Kun katsoo maailmaa enkelin silmin, niin nähdä voi sen kauneuden. Mutta myös kauheuden. Miten pahoja tekoja me kaikki tehdään toisillemme.
Ja miten me käännetään elävän elämän asioilta katseet johonki Miten jonku tukka on BB:ssä -asioihin.
Kuitenkin nyt jo tietää että ajan hammas syö kaiken. Miten me rakennetaan kaikki huteralle pohjalle.
Vanhukset kaljuuntuu ja tukka maatuu. Intohimo sammuu. Kyllästytään.
Tai kaikki voi loppua ihan yhtäkkiä.

Välillä tulee sellainen olo että polvet pettää alta.

http://www.youtube.com/watch?v=4N3N1MlvVc4&feature=related

Syvällisyys

Räppäri Elastinen on heittänyt tämmöstä riimiä:

"Ota nenästäs kii ja sukella pinnan alle
Pidätä hengitystäs silmät auki
Se mitä nään saa mut sattuun rinnan alle
Eikä mul pysy silmät auki"

Ja aivan osuvasti eräässä blogissa joku sanoi:

"Tietoyhteiskunnasta kiihkoilijat eivät vaan ole vielä sukeltaneet riittävän syvälle ymmärtääkseen, että Mariaanien haudassa vallitsee tuhannen ilmakehän paine."

Välillä on hyvä katsella kuuta tai miettiä vain tähtiä.

Intin lopussa

Mulle on ihan sama,

mikä evoluutio tai big bang on kaiken takana,
minkä muotonen on avaruus
missä on maailman laita

paljonko on pörssikurssi
voitanko lotossa
tulenko kuuluisaksi

onko multiversumeita, onko säieteoria totta
reagoiko happi magnesiumin kanssa
voitanko väittelyn professoria vastaan

ehdinkö aikamääreeseen
pääsenkö kouluun vai en
kuka voittaa mm-kultaa

ei vaikuta mun kotiutumiseen!