Tällä kertaa en sano itse mitään, sillä joku (Krummacher) sanoi niin hyvin puolestani. Usein tuntuu, että on kuin armon ja lain risteytyksessä, jossa ei osaa tehdä eroa näille eri teille. Näin kai sen voisi ajatella:
"Minä vaikenen kun omatuntoni sanoo minut syntiseksi, sillä minä olen sellainen. Mutta jos se tahtoo minut tuomita, silloin minä puhun ja sanon: 'Jumala on suurempi kuin sinä sydämeni, suurempi Kristuksen tähden.'
Minä vaikenen kun laki sanoo, että ansaitsen kirouksen, sillä minä ansaitsen sen. Mutta jos laki tahtoo uhata, että kirous myöskin kohtaa minut, niin minä vastustan ja sanon: 'Kristus kärsi kirouksen.'
Minä vaikenen kun saatana muistuttaa minua synneistäni. Minä kumarran pääni ja myönnän, että hän on oikeassa. Mutta jos hän koettaa peljättää minua tuomiolla ja helvetillä, silloin minä sanon Mikaelin kanssa: 'Herra kukistaa sinut saatana.'
Minä vaikenen kun onnettomuus kohtaa minua ja minulle sanotaan: 'Tämä tulee sinulle syntiesi tähden.' Mutta jos minulle sanotaan: 'Tämä on syntiesi rangaistus' niin silloin minä vastaan: 'Ei suinkaan. Minulle ei ole mitään rangaistusta.'
Ja kun minä kerran astun kaikkivaltiaan tuomioistuimen eteen ja joudun hänen kasvojensa valkeuteen, silloin minä vaikenen, jos hän kysyy minulta hyveitäni, sillä sellaisia minulla ei ole. Minä vaikenen jos hän sanoo minulle: 'Sinä olet tekojesi tähden ansainnut kuoleman ja helvetin.' Minä vaikenen tomussa jos hän minulle sanoo, ettei minussa ole mitään, joka vapauttaa minut kadotuksesta, sillä minä tiedän, että niin on laita. Mutta jos alkaa näyttää siltä, että rangaistustuomio todellakin kohtaa minua, niin silloin minä en enää vaikene, vaan vetoan välimieheni veren, kuuliaisuuden ja ansion nojalla, nöyrästi ja kunnioituksella mutta myös rohkeasti, Jumalan omaan vanhurskauteen, jotta se minulle aukaisisi taivaan helmiportit. Ja totisesti, sitä minulta ei kielletä."
"En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut" päättää Paavali erään raamatunkohdan. Sovella ystävä tämäkin itseesi äläkä tee mitättömäksi Jumalan armoa sinua kohtaan. Käy Herran luo epäonnistuneena tänäänkin. Ei hän sinua hylkää eikä jätä.
Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin. Vaikka rintaas tuska suuri kalvaa liekein polttavin. Kaikkein synnit Jeesus kantoi kaikkein tähden itsens' antoi ristiin, kärsimyksihin.
Niin, sinunkin tähden."
Luther käski sanoa synnintunnossa kieriskelevälle: "Sinä et tee oikeaa eroa, veljeni, sinä asetat lain omalletunnolle vaikka se olisi pantava lihaan."
