Oli jamit Outokummussa. Ne oli muuten hyvät, oli ihan rastapäinen perkussionistikin Afrikan Malawista messissä! Teemana/rajana oli avaruus. ..Noh, Eskohan se siinä tokaisi että kannattaa käydä Valintatalossa. Outokummun Valintatalossa on siis Marabou-suklaata 1e/levy. Ajatella! Hirmu halpa hyvänolontuottaja. Soittopoikia siinä oli sitten jonossa kassalla, meni semmoset 20 levyä. Minä otin kolme. Semmosta armoa tällä kertaa. Kyllähän niitä paloja siinä illalla söi, kunnes pää tuli kipeeks. Ei se ollukkaa oikeeta armoa. Huijaushuvi vain.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Turha stressi
Stressi iski.
Se iski niin ärhäkästi, että se meni saman tien sen rajan yli, että kannattaa ees stressata.
Stressistä ei siis kyllä ollu mitään hyötyä tällä kertaa! Se vaati liikoja jo kättelyssä.
Parempaa stressipuuskaa odotellessa.. vois vaikka heilutella jalkoja sävyisästi http://www.dailymotion.com/video/x30q5t_lord-i-come-before-you_music
Se iski niin ärhäkästi, että se meni saman tien sen rajan yli, että kannattaa ees stressata.
Stressistä ei siis kyllä ollu mitään hyötyä tällä kertaa! Se vaati liikoja jo kättelyssä.
Parempaa stressipuuskaa odotellessa.. vois vaikka heilutella jalkoja sävyisästi http://www.dailymotion.com/video/x30q5t_lord-i-come-before-you_music
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Toivo heräsi kuolleista
Jos kuolema on päätepiste, niin silloinhan sitä elää tavallaan koko elämänsä kuolemalle?! Jos kaikki vaan heiluu aikansa ja sitten pysähtyy, se on turhuuksien turhuutta. Niinku nuotti sois aikansa ilman säveltä ja sointua. Kuka sellaisen nuotin lauluunsa säveltää? Konemaailma. Samahan tässä ois jo kuolla valmiiks.
Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan.
Minua masentaa tuo ajatus. Elää kohti kuolemaa. Kuolemalla on ihan hirmu yliote nyt tässä ajatusmaailmassa. Sanovat, että pitäisi elää täysillä ja nauttii elämästä vielä kun aikaa on. Mutta kuolema tuntuu pitävän tällaista elämää otteessaan. Minulle sellainen on harmaa maailma, jossa kuolema on tabu.
Minäkin se saatan kupsahtaa minä sekuntina hyvänsä. Kyl kai tässä sinänsä pelottaa kuolema, mut onneks pelkurille on lohtua sanomassa siitä, että kuolema on voitettu.
Se onkin kiva. Siis että voi uskoa, että joskus vielä voi kysyä: "Missä on voittosi, kuolema?". Roikunpa siinä. Uni tulee kyllä väkisin. Mutta mukavempi mennä nukkumaan ku toivoo että aamulla vielä herää.
Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan.
Minua masentaa tuo ajatus. Elää kohti kuolemaa. Kuolemalla on ihan hirmu yliote nyt tässä ajatusmaailmassa. Sanovat, että pitäisi elää täysillä ja nauttii elämästä vielä kun aikaa on. Mutta kuolema tuntuu pitävän tällaista elämää otteessaan. Minulle sellainen on harmaa maailma, jossa kuolema on tabu.
Minäkin se saatan kupsahtaa minä sekuntina hyvänsä. Kyl kai tässä sinänsä pelottaa kuolema, mut onneks pelkurille on lohtua sanomassa siitä, että kuolema on voitettu.
Se onkin kiva. Siis että voi uskoa, että joskus vielä voi kysyä: "Missä on voittosi, kuolema?". Roikunpa siinä. Uni tulee kyllä väkisin. Mutta mukavempi mennä nukkumaan ku toivoo että aamulla vielä herää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)