Tän täytyy loppua

illalla

Tikleenintie ja kuun valo
kaikkialla sinistä
ei yhtään jälkeä lumessa.
Kuin hengittäisi pillin läpi,
tähdet
unelmat

sohvan pohja

--

tv:ssä puhutaan kaikenlaista
eikä filosofiasta ole hyötyä taloudelle,
sanotaan lehdessä.
mielenterveydestä ei ole hyötyä pörssille

ei se ole keinoelämän elinkeino
jossa raha ratkaisee

ja rakkaus on hattaraa

päivällä

heikotus
yököt
valvominen

rinta sirkkelissä

Ja kun lopulta kaadun, teen sen näyttävästi.

Mitä maassa makaavan odotetaan sanovan?

Video

Vanhojen hyvien kavereiden keskellä oli kyllä lämmin olo.
Ja kiitti Henkalle linkistä. Tässä videossa on jotai sellasta että sen vois vaikka tallentaa tänne.



Ps. Pyhiksen uus leikkikenttä on paras - henkevät hämähäkinverkot ja vaijerihomma ja matikkanurkkaus ja kaikki

Peilitalo

Peilejä on joka suunnassa. Jokanen ihminen on peili. Ympäristö on täynnä kaikuja. Kadulla kävelee vastaan peilejä. Niitä on varmaan tuhat. Tärkein ihminen on suurin peileistä. Sitten kun kattoo ihan vaa fyysiseen kylppärin peiliin, ja miettii minkälainen peili ite on, niin sitten on varmasti jo liikaa peilejä olemassa siihen, että enää käsittäisin mitä tässä yritän sanoa.

Hento kuiskaus pimeässä

-
Hetkessä laskeutuu pimeys
ja sirppi nukkuu

Etsien kotia ja lämpöä
Menen kohti sänkyä
Pimeyteen vaieten:
Rakkaani, toivon että löydät sen.

Aamun pala

Ihminen on heikko ja rajallinen. Kun ihminen saa sponsorin, on pidettävä huoli ettei kaupallinen arvo mene ihmisarvon edelle. Tulospaine ei saisi liittyä mitenkää ihmisenä olemiseen.

Päivän armopala

Rakkaus on aina armoa, ja kohdistuu siihen joka ei sitä ansaitse.

päivän pointti-pätkis

Häpeää voi syntyä rakkaudettomuudesta. Ja häpeä poistaa heikkouksien ympäriltä kyvyn rakastaa itseään. Siellä missä ei oo rakkautta, häpeä alkaa vallata alaa. Ja se leviää nii että koko itsetunto romahtaa ja on herkkä ottaan itteensä iha kaikesta. Jokanen nähty ele tai muu viesti tulkitaan itsensä kannalta ja tulee superitsekriittinen käytös. Sillon tulee myös kauhee suorituskeskeisyys kaikessa, eikä vertailun alle joutuminen ainakaan helpota siinä tilassa. Häpeilevää on vaikee rakastaa, ku se ei näytä heikkouksiaan. Ja ehkä yrittää ansaita rakkautta heikkouksien ulkopuolelta, vaikka heikkous voi olla sitä sisintä ja aidointa. Ei hyväksy itteesä, ja yrittää tehä itelle plastiikkakirurgiaa niin sisäsesti ku ulkosestikki. Mutta ei rakkautta voi ansaita tai hallita, oikee rakkaus antaa tilaa heikkouksillekki silleen ymmärtävästi. Sellanen hellii persoonallisuutta ja auttaa eteenpäin.

Häpeässä ei välttämättä tajua voivansa huonosti, vaan kokee vaan olevansa täysin kertakaikkisen huono. Sitä luulee olevansa huono, vaikka huonovointisuus voi olla suureksi osaksi sitä, että on tullut huonosti kohdelluksi. Kaikki paha olo menee pelkästään omaan piikkiin ja tarttuu persoonallisuuteen ja hajottaa koko identiteetin ja kuva itsestä sumenee ja sortuu. On suunnattoman hukassa, on valmis olemaan mitä tahansa, eikä muista kuka oikeesti on.

Tarkistin wikipediasta että maailmassa on yli 6,8 miljardia huonoa!

illan ahaa-patukka

Lapsena turvallisuudentunne on kun ei ite ohjaa elämäänsä. Ihan pienenä äiti kannattelee jopa sun päätä. Aikuisena lapsena sitten taas luulee että turva on ku ite ohjaa elämäänsä. Ajatellaan että suunnitelmallisuus poistaa riskit elämästä.

Mutta ihminen on niinku "lastu virrassa". Yritä siinä hallita joen virtaa. Suunnitelmat on kyllä tosi hatarat meillä, jos luottaa omiin suunnitelmiin. Turvallisuudentunne on sillon illuusio.

Voima heikkoudessa

On jääny kirjottelu vähän vähemmälle. Haluaisin jotain todella syvällistä joskus tässä yrittää ammentaa itestäni, mutta sanaisen arkun sijasta osaan nyt avata vain sanattoman arkun.

Lainataan nyt sitten edes jonkun toisen sanomisia sitten. Saviruukku:


Viktor Klimenko - Saviruukku

Olen särkynyt saviruukku
Pala palalta murtui pois
Vain ihmettelin ja itkin
En millään murtunut ois

Sinä Herra minut murskasit
Vaan talletit kaikki palat
Niin paljon minua rakastit
Tahdoit uutta kokonaan

Anna savelle uusi muoto
Tee minusta uusi ruukku
Niin rakkautesi nyt näytät
Taas murtunutta käytät

Tahdon kertoa särkyneille
Ei siruja heitetä pois
Kallista halpa savikin
Mestarin kädessä ois (2x)

------------
No sen verran haluun sanoo että luin äsken tarinan selkänsä murtaneesta naisesta; elämä romahti kun jalat meni alta. Mutta mitä jää jäljelle kun kaikki on riisuttu? Lohtu. Se on rakkautta. Siihen uskon, että kaikella on tarkoitus, sillä muuten ei jaksa. Silloin kun meidät on riisuttu kaikesta: omista kiireistämme, aatteistamme, jopa terveydestä ja muusta.. siinä me silloin olemme - vailla ei mitään. Ajatellaanpa että sielu on takka. Ehkä vasta silloin kun tuhkatkin on viety omasta takasta, on mielekästä antautua olemaan muiden käytettävissä, ja voimme olla hyvinkin tarpeellisia. Ja elämä maistuu, jos on tarpeellinen. Sillon on paikka maailmassa. Voi vaikka jakaa lohtua, olla lohdun sanoina ja armopaloina. Yhdyn tähän:
"Tahdon kertoa murtuneille, ei siruja heitetä pois."
Mikä on nätimpää ku lohdun kyyneleet!

2. Kor. 12:9 Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."

Amor vincit omnia

Vuoteni jännitteisessä maailmassa:

Vihaa ei voiteta vihalla.
Suvaitsemattomuutta ei voiteta suvaitsemattomuudella.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Mutta rakkaus voittaa kaiken.

Armopaloja

Oli jamit Outokummussa. Ne oli muuten hyvät, oli ihan rastapäinen perkussionistikin Afrikan Malawista messissä! Teemana/rajana oli avaruus. ..Noh, Eskohan se siinä tokaisi että kannattaa käydä Valintatalossa. Outokummun Valintatalossa on siis Marabou-suklaata 1e/levy. Ajatella! Hirmu halpa hyvänolontuottaja. Soittopoikia siinä oli sitten jonossa kassalla, meni semmoset 20 levyä. Minä otin kolme. Semmosta armoa tällä kertaa. Kyllähän niitä paloja siinä illalla söi, kunnes pää tuli kipeeks. Ei se ollukkaa oikeeta armoa. Huijaushuvi vain.

Slummi

Semmonen elokuva tuli tänään katottua ku Slummien miljonääri. Pikkusen hyvä!

Turha stressi

Stressi iski.
Se iski niin ärhäkästi, että se meni saman tien sen rajan yli, että kannattaa ees stressata.
Stressistä ei siis kyllä ollu mitään hyötyä tällä kertaa! Se vaati liikoja jo kättelyssä.

Parempaa stressipuuskaa odotellessa.. vois vaikka heilutella jalkoja sävyisästi http://www.dailymotion.com/video/x30q5t_lord-i-come-before-you_music

Toivo heräsi kuolleista

Jos kuolema on päätepiste, niin silloinhan sitä elää tavallaan koko elämänsä kuolemalle?! Jos kaikki vaan heiluu aikansa ja sitten pysähtyy, se on turhuuksien turhuutta. Niinku nuotti sois aikansa ilman säveltä ja sointua. Kuka sellaisen nuotin lauluunsa säveltää? Konemaailma. Samahan tässä ois jo kuolla valmiiks.

Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan.

Minua masentaa tuo ajatus. Elää kohti kuolemaa. Kuolemalla on ihan hirmu yliote nyt tässä ajatusmaailmassa. Sanovat, että pitäisi elää täysillä ja nauttii elämästä vielä kun aikaa on. Mutta kuolema tuntuu pitävän tällaista elämää otteessaan. Minulle sellainen on harmaa maailma, jossa kuolema on tabu.

Minäkin se saatan kupsahtaa minä sekuntina hyvänsä. Kyl kai tässä sinänsä pelottaa kuolema, mut onneks pelkurille on lohtua sanomassa siitä, että kuolema on voitettu.

Se onkin kiva. Siis että voi uskoa, että joskus vielä voi kysyä: "Missä on voittosi, kuolema?". Roikunpa siinä. Uni tulee kyllä väkisin. Mutta mukavempi mennä nukkumaan ku toivoo että aamulla vielä herää.

Se mitä saan, on se mitä annetaan

Yks pikku tyttö nimeltä Lumi heräsi aamulla, nousi istumaan ja sanoi: "Kiitos aamusta". :) Pistihän se miettimään.

Anteeksiantamuksen voima

http://www.youtube.com/watch?v=qgSI37_8wRw#t=1m10s
Kattokaa pari minsaa kohdasta 1:10 - 3:25 !!

Näin tämän tapauksen joskus ohimennen tv-dokkarissa ja nyt se käveli vastaan youtubessa.

Tuo äijä, Gary, on tappanu 48 naista. Se kaivo niitä maan alle joen varteen ja palasi kätkölleen välillä harrastamaan nekrofiliaa. No, oikeudessa uhrien sukulaiset yms. kävivät haukkumaan murhaajaa: "Toivon sulle hidasta kuolemaa, joudut helvettiin" sun muuta. Mutta tsekatkaa se partaäijä sateenkaarihenkseleillä ja anteeksantamuksen voima!! Tää partamies on yhden Garyn murhaaman naisen isä. Mysteerisen vakava ilme alkoi viimein tappajallakin värähtelemmää eloisasti :) Miten vapautunut itku, vaikka saikin varmaan tuhat vuotta vankeutta.

"Herra Ridgway, öö, täällä on ihmisiä, jotka vihaavat sinua. M-minä en ole yksi niistä. Teit minulle hyvin vaikeaksi elää sen mukaan mihin uskon, eli mitä Jumala haluaa meidän tekevän. Ja se on antaa anteeksi. Olette saaneet anteeksi, sir."
->Ja aah, kivi vierähti syjämmeltä.

--
Jos haluaa nähdä lisää autuutta (vaikkakin seuraavassa tapauksessa näyteltyä), niin tässä on yksi lyhyt video lisää: http://www.youtube.com/watch?v=zkzxdDy95rA
Siinä mies vetää perässään raskasta taakkaa todella pitkällä reissulla sovittaakseen murhan, joka oli hänen omallatunnollaan. Suosittelen kattomaan vaikka koko leffan, ku tuo ny on vaa tommonen pieni pätkä :)

---
Jos jollain on tämänkaltasii lisää niin pistäkää kommentiks linkkiä tai tarinaa, meikä ainaki haluaa nähä lisää autuutta :P

"Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden."
-Ef. 4:32

Tiede ja viisaus

Tiede on ihmisen kieli puhua maailmankaikkeudesta. En usko, että ihminen pystyy puhumaan maailmankaikkeuden omalla kielellä. Onko se ihminen edes niin hirmu järkevä, vaikka sitä järkee nykyvuosisatoina ylistetään? Ei tässä edes oman elämän kiemuroita osaa järkeillä. Tai ehkä järkee pitää käyttää ihmettelemisen kanssa, eikä silleen ylimielisesti! Ku ihmisellä on kuitenki ihmettelemisen taito. No mut.

Nyt annan vähän muiden puhua liittyen kaikkeuteen:


Enemmän kätkevät taivas ja maa, Horatio, kuin sun tieteesi uneksiikaan.
-totesi Hamlet

Mistä me mitään tiedetään.
-sanon myös minä.

Vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
-1.Kor 13:2

Ihme on se mitä ihmetellään.
-en kyl tiiä kuka

Luonto ei tee mitään turhaan.
-Aristoteles

Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asiota ei näe silmillä.
-Antoine de Saint-Exupéry (Pikku Prinssi)

Tiedän, että en tiedä mitään.
-Sokrates

Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus.
-Sokrates

-------------------------------------------
"Sokrates havaitsi, että hänen keskustelukumppaninsa eivät tienneet mitään mutta luulivat kyllä tietävänsä paljonkin. Näin Sokrates päätteli olevansa viisas ainoastaan siinä, että hän tiesi, ettei tiennyt mitään. Muut taas virheellisesti luulivat, että heillä oli tietoa.

Sokrateen lausumassa ("tiedän, että en tiedä mitään") on kysymys koko filosofian alusta. Sokrateelle kaikki viisaus alkaa IHMETTELYSTÄ ja KYSYMISESTÄ. Tällöin on aloitettava siitä, että myöntää oman tietämättömyytensä."

-Wikipedia

(btw muuten, jos on kysymys koko filosofian alusta niin kyllä nykyisen tiede- ja koulumaailmankin pitäisi muistaa alkujuurensa; eli ihmetellä ja kysellä, ja myöntää oma tietämättömyytensä.)
-------------------------------------------

Joskus eri teorioista ja aatteista väittelevät ihmiset ovat yhtä lapsellisia ku tuossa kuvassa. Rinkeli on ja pysyy, mutta käsitteet vaihtelevat. Riitely on turhaa. Ois paljo hedelmällisempää vaa maistella ja fiilistellä sitä ite rinkeliä. Tai rinkilää, whatever. Kyseinen leivos on mun mielestä hyvä kielikuva maailmasta ja elämästä. Sitä pitää maistella!

"Se joka pitää jotakuta tyhmänä, on ite."
-trad.

Mun mielestä pitäis vaan yhdessä etsiä. Ärsyttää ku mielipiteiden takia riidellään.
Väitteleminen pitäski olla yhdessä etsimistä, eikä kilpailua jostai väittelyvoitosta:
Muinaiskreikan 'συζητέω' (= väitellä) koostuu sanoista
σύν (=kanssa) + ζητέω (=etsiä, tutkia)

Eli etsiä yhdessä.

Näin ollen me voitais kohdata toisiamme ihan vaan ihmisinä, eikä riidellä tietoristiriitojen takia. Kaikessa keskustelussa huokuu sellanen pätemis- ja riidanhalu. Kamoon, se on vaa tietoo! Antaa asioiden riidellä, mutta ihmisten välinen rakkaus sais pysyä. Miksi esimerkiksi evoluutiosta täytyy ihmisten riidellä siten, että vihataan toisia ja haukutaan idiooteiksi? Antaa sen evoluutioteorian ja muunkin tieteen elää omaa elämäänsä. Eletään me keskenämme tätä _ihmisten_ elämää!

Toisiamme ihmetellen,
Peace&Love!


---
(Taivaallisesta ja maallisesta viisaudesta hienosti kerrottuna: Jaak. 3:13-18. Kato ihmeessä!

Lisäksi:
Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. .. Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. .. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. ... Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta."
-Matt. 11

Uskonto on usein vallankäytön väline.

Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa. Evankeliointi on siis ilosanoman viemistä eteenpäin. Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" (Room.10:15)
--------------------------
Eräs henkilö kertoi, että lähetystyö (ja muutenkin kristinusko) on ärsyttävää. Hän kuvaili sitä esimerkin avulla, jonka ymmärsin näin:

"Kuvittele, että eurooppalainen saarnaajaäijä menee Afrikkaan. Siellä afrikkalaiset lapset leikkii iloisesti ja homma pyörii heille normaalin elämän mukaan, siihen mihin ovat tottuneet. Sitten tulee tämä eurooppalainen ja saarnaa Jeesuksesta ja sivistää Afrikkaa ja pyrkii tekemään siitä samanlaisen ku eurooppalaiset maat on. Samalla afrikkalaisille ylistetään eurooppaa, jonka seurauksena vaikkapa nainen viedään eurooppaan, ja hän luulee pääsevänsä sivistykseen ja parempaan elämään. Heille siis luvattiin parempi elämä, mutta nainen ei pysty mukautumaan ihan uuteen maailmaan -> hänestä tulee huora. Näin kristinuskon Jumala oli ikäänkuin valheiden kuningas - Lord of Lies."

Milloin Jeesus on sanonut, että "uskokaa minuun niin saatte hyvinvointia ja telkkareita ja paljon maata valtiolle"? Sehän on melkein suora lainaus vanhalta veikoltamme Saatanalta: "Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." (Matt.4:8)

Monet siis mittaavat Jumalaa esimerkiks väkivaltaisten ristiretkeläisten kautta, jotka veivät aikoinaan kristinuskoa ja eurooppalaista maailmaa uusiin maihin. Nämä ovat olleet aatteen miehiä, vieläpä miekan avulla. ..No, oikeastaan miekan miehiä aatteen avulla. Uskonto onkin usein vallankäytön väline.

Tässäpä lyhyt saarna sellaisille kristityille miekkamiehille ja imperialisteille.

Matteuksen evankeliumin 10:nnessä luvussa Jeesus lähettää opetuslapsensa matkaan näin:
"Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia, älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. .. Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen, ja jääkää asumaan hänen luokseen lähtöönne saakka. Kun menette taloon, toivottakaa talon väelle RAUHAA(!!). Jos talo on sen arvoinen, saakoon se toivottamanne rauhan, mutta jos se ei ansaitse sitä, palatkoon toivotus teille takaisin."

-->> Lähetystyö ei ole pakottamista tai alistamista. Opetuslasten piti elää toisten ehdoilla, ja mukautua toisten maailmaan, koska heillä ei ollut edes vaihtopaitaa mukana.

Ja 1.Korinttilaiskirjeessä mainitaan, että kun saat kutsun, pysy siinä osassa missä olit kutsun saadessasi. Jopa orjia kehotetaan pysymään orjina.

Jumala ei luvannut helppoa elämää maan päällä. Hän ei luvannut menestystä, rahaa ja olympiavoittoja. Hän antoi jotain enemmän: Toivon, joka kantaa tätä maailmaa kauemmaksi. Ja siinä toivossa on hyvä elää.

Minusta Raamatun mukaan Jumala ei ole "Lord of Lies", ja lähetystyö on rakkautta. Ainakin pitäisi olla, sillä evankeliumin kertominen muille on rakkautta. Evankeliumi on lohtu syntisille ja vaivaisille - mitä pahaa siinä on? Evankeliumi on ilosanoma, jonka levittämiseen meidät on kutsuttu. Sitä minä haluan tehdä.

Tämän yön kaamosmasennus. Kamala kaamosteksti.

Meneekö evoluutio näin? - Pearl Jam - Evolution
Mikä on kestävä kehitys? Ollaanko tässä niinku parempaan päin aina menossa?

Mä hajotan tän maailman. Rakentakaa joku sitten uudestaan. Tiedättekö niitä vanhoja kunnon levynkansia missä kaiken maailman koneet ja lonkerot kulkee maan alla. Tää kauhu mikä me nähdään on vaan jäävuoren huippu. Miten kylmää, koneistettua ja elottomaksi tehtyä voikaan olla.

Miten me kohdataan toisemme. Ei me nähdä edes toista ihmistä, joka on aivan vieressämme. Tulkitsemme näkemäämme tämän maailman kautta. Ansiot, kuori, ilme. Kaikki semmoset suodattaa meidän katseen. Vaikka siellä jossain sykkii toisen syvin olemus, joka on jokaiselta itseltäänkin hukassa.

Ajatellaanpa kaksi lasta, jotka kohtaavat toisensa. No ne sanoo että moro ja mikäs sun nimi on, semmosta perusläpyskää. Siinä on ihan ku kaksi ihmistä. -- Entä ku kaks aikuista kohtaa? ..No ei ne ees kohtaa! Ku toinen on lestadiolaissaarnaaja ja toinen liberaaliteologi, kolmas bisnesmies ja neljäs Richard Dawkins. Ihmiset ei oo enää ihmisiä, vaan johonki hirmu turhuuden katoavaiseen kuoreen pukeutuneita robotteja, jotka edustavat tiettyjä aatteita ja mielipiteita ja työuraansa. Ihmisistä tulee vähän ku eri eläinlajien edustajia keskenään.

Jokaisen vastaantulijan sisällä on ihminen. Se on kyllä jännä, että jokaisen pitää elää sitä omaa elämäänsä. Silti, toisen olemassaolon ajattelee jotenki sen oman elämän kautta. Aika itsekeskeistä..

Tää maailma on täynnä vihaa. Tekis mieli laittaa ruusuja pyssyjen piippuun. Arjessakin. Työpaikoillaki riidellään, vaikka kaikki muka hyökkäävät samaan suuntaan. Ja esimerkiks kristittyjen keskinäinen kyräily. Siinäpä esimerkki.

Kirkolla on muuten valtava summa rahaa. Ihmiset ovat kuihtuneita, jotkut kuolevat välillä. Toiset tappavat toisiaan, jotkut itsensä. Ihmiset ovat janoissaan. Ihmiset tarvitsevat vettä. Mutta me kastellaan kirkon pihan kukkia.

Ihmiset eroavat kirkosta, mutta minua ei pelota. Hajotkoon instituutiot, revittäköön rakennukset ja hienot aatteet vaatteineen, rakkaus ei koskaan katoa. Asiat vaan kirkastuisivat jos joutuisimme vähän miettimään, mihin meidän tulee keskittyä. Pulaa ei ole mistään, pula-ajat on erikseen. Kunhan kirkosta on eronnut tarpeeksi porukkaa, pitää alkaa miettimään että mihin ihmeeseen me tämä meidän seurakunnan 20e laitetaan. ..Kirkon reunustan kukkien kastelemiseen?

Ihmiset väittelevät nettifoorumeilla. Netissä on vielä helpompaa olla näkemättä toinen ihminen. Ihminen on muutakin kuin mielipiteet ja aatteet, mutta netissä ei nähdä toisesta muuta kuin läjä tekstiä. Nettifoorumeilla tapellaan ja haukutaan tyhmiksi. Tyhmän leimaan riittää se, että ajattelet jostain asiasta eri tavalla, kuin joku toinen. Jokaisella on päässään looginen ajatusketju. Vain se on järkevä, jolla on lähes samanlainen ajatusketju omassa päässään. Nämä ketjut lukitsevat kuitenkin koko ihmisen pään.

Nyt ärsyttää ku ärsyttää. Oon vihanen että oon vihanen.

Tiede on yksi suurimmista koneista, suuri rautainen lonkero, jolla koko maailma on paketoitu. Koska tiede käsitetään niin oudosti; ihminen on muka täydellinen looginen päättelykone, joka on lähellä kaiken keksimistä. Eikös ne sitä kaiken teoriaaki oo koittanu saaha, kuulostaa kyllä aika leuhkalta tavoitteelta. Kaikki muka vaan kehittyy ja kehittyy. Minun on pakko myöntää, että en usko kehitykseen! Tarvitaan vain yksi maanjäristys ja jo on taas kuokka kädessä. Saatikka sitten supertulivuoren räjähdys, josta voisi seurata jääkausi ja järjetön tuho. Mitä sitten tehdään? Kiistellään evoluutioteoriasta? Where is da löööv?? Maailmaa käsitetään käsitteillä. Mitään käsittämätöntä ei muka ole. Miten maailmaa pitäisi käsitellä? Ihmettely ois paljo hedelmällisempää.

Ja näillä tiedon rippeillä me sitten taistellaan. Hirmu mielipidekiistoja.. Se taistelu on juuri sitä inhottavaa aikuisuutta, ja tiedon väärinkäyttöä. Esim. riidassa aurinkokeskeisestä maailmankuvasta 1600-luvulla (Galilei ja katolinen kirkko). Siinä vasta sota, taas kerran kirkko vastaan tiede. No elämän kannalta voidaan ajatella, että aurinko nousi samalla tavalla 2000 vuotta sitten. Nyt tiedämme, että se johtuu planeettojen pyörimisliikkeestä. Mitä väliä, kokemus auringonnoususta on aina ollut sama, ja juuri se kokemus on elämän kannalta tärkeintä. Aurinko nousi tänäänkin ainaki mun näkövinkkelistä. Se Galilein ja kirkon riita oli turha riita. Turha tieto ei johda mihinkään, vaan sekottaa vaan pään.

Miten se mielipiteistä taistelu liittyy toisen ihmisen kohtaamiseen?

Uskonto. Ainiin, hyiss.., se on kauhea koneisto. Minäkin kurja olen papiksi lukemassa. Aatteen miehiä? Jokuko kattois minua ylöspäin, ihan kamala ajatus. Muutama vuosi sitten homma oli niin selvää ja ihanata. Halusin vain palvella, mutta yhtäkkiä ihmiset alkavat palvella minua. Halusin antaa rakkautta ja armoa, mutta olenkin ihmisten silmissä vain kaksoiselämää viettävä tekopyhä oksennus. Ei kovin moni sano: "Sinä kun olet papiksikin lukemassa, haluat varmaan auttaa - auta minua, minulla ei mene hyvin". Kaikki vain kinaavat. Ei ihme että on miljoonia eri liikkeitä.

Ja monet mittaavat Jumalaa esimerkiks ristiretkeläisten kautta. Jotka ovat olleet aatteen miehiä, vieläpä miekan avulla. ..No, oikeastaan miekan miehiä aatteen avulla. Anyway. Tai mitataan Jumalaa esim papin kautta. Ei vetele! En minäkään ole mikään valo, vaikka valosta todistaisinkin. Minä haluan olla se sama ihminen, kuin silloin ala-asteella. Mutta ihmiset eivät näe toista niinkuin lapsena. Nykyään ei osata katsoa läpi. No jos papiksi menen, asetun kirkon virkaan. Kirkon. Minä en halua pukeutua aatteen vaatteisiin. Mieluummin olen alasti. Jos voin olla alastomana kirkossa töissä, suostun. Kyllä mä alban ja sokeripalan voin pukea, jos niin on tapana. Tietävätpähän, kellä on vaitiolovelvollisuus jos haluavat puhua. Onneksi tätä ei tarvi vielä tietää. Tällä asialla on pitkä virta vielä kuljettavana. Antaa ajan virrata.

Alkoholismi. Suomalaiset on niin pullon sisällä. Kukaan ei sano, mä oon sairas. Yhdysvalloissa alkoholi ja huumeet liittyvät 80 %:iin vapausrangaistukseen johtavista rikoksista, kuten. perheväkivaltaan, rattijuopumukseen, omaisuus-, huume- ja järjestysrikoksiin. Tämä tilasto on vuodelta 1998. En tiedä, mutta veikkaan, ettei Suomessa samainen prosentti näytä mitenkään kivalta. Kyllä jotkut osaavat pitää alkoholin kurissa. Mutta mitä se usein on: Pettämistä, tappamista, hakkaamista, huutamista - kännissä. Ja muutenki se juomiskulttuuri. Ei hitto sitä viinaläppää. "..siiiitä vähän.." Sitte taistellaan tai puhutaan tyhjää naamat punasina. Kai se on jännää? Alan olla täynnä sitä.

No huumeista mä en tiedä mitään, mutta ainakin oli ihan tarpeeks koskettavaa nähdä vankilassa niitä, jotka olivat siellä huumeiden takia. Yks oli onnellinen että ei ollu terveys ihan mennyttä. Me käytiin vankilassa laulamassa niille lohdullisia lauluja, ja jotkut niistä murtu. Se oli ehkä vuoden 2009 paras hetki. Ainuita hetkiä, ku tuntu että nyt en oo tekemässä mitään väärää. Vaan olin oikeessa paikassa.

Tuntuu että joka puolella on vääryyttä. Välillä sitä itekki kantaa vaan semmosta mustaa aukkoa käsissään ettei mitään hyvää seuraa. Mä voisin haukkua maailmaa ja itteeni koko yön, mutta silmät painuu kiinni. Hyvä niin. Tämä on jo liikaa. Todennäköisesti poistan tämän huomenna. Sillä tärkeintä on anteeksianto.

Mutta pahinta tässä on se, että mitä enemmän näkee itsessään pahuutta, sitä enemmän tunnistaa sitä maailmasta. Mä elän tässä maailmassa. Mä olen kaikkea sitä, mitä mä vihaan.

Koko tämän avautumisen ajan mulla on kuitenkin rauha. Tää kaikki tuhotaan, mulla on silti rauha. Mä haluan uskoo parempaan, mä haluan olla siten kahden maan kansalainen.

Kun seisoo meren rannalla ja kattoo ulapalle, sen tajuaa. Kaamos on koko ajan hiuskarvan varassa. Tää kaikki on kuitenki ihan kontrollissa. Siinä meressä on nii monta pisaraa. Siinä on niin suuri voima; yritäppä seisoa se vesimäärä harteillasi? Kyllä se pistää polvilleen.
Maapallo on niin pieni. Se on vain kärpäsen kakka galaksissa. Joka taas on pienen pieni tässä kaikessa.

Silti, meri pysyy aisoissa ja maapallon olot on todella suotuisat tämän kaltaiselle elämälle, kuin mitä tää on. Jos mä yritän pitää kahen kilon painoo käsi suorana sivulla, se käsi alkaa jo kohta täristä. Mulla on pienemmät voimat ku kosmiset voimat.

Kyllä mulla loppuis kärsivällisyys.
öitä.

Syntien tuijottelua

Joskus mun synninpäästö on kaikkea muuta kuin synnistä pääsemistä; keskittymistä johonkin syntiin niin kovasti, etteivät ajatukset missään muualla enää liikukaan.

Jos on vaikka joku kielletty ajatus. "Nyt mä en ajattele tuota, nyt en kyllä ajattele, sitä mä en ainakaan ajattele ....oho.... enhän minä mitään muuta ajattelekaan"

Syntien tuijottaminen on joskus terveellistä ja opettavaista. Mutta syntiä jatkuvasti tuijottaessa riutuu ja käpertyy omaan ajatusten kaatopaikkaan ja erakkokoloon, eikä muista elää ollenkaan.
Käännä äijä katseesi ristille ja elä!