päivän pointti-pätkis

Häpeää voi syntyä rakkaudettomuudesta. Ja häpeä poistaa heikkouksien ympäriltä kyvyn rakastaa itseään. Siellä missä ei oo rakkautta, häpeä alkaa vallata alaa. Ja se leviää nii että koko itsetunto romahtaa ja on herkkä ottaan itteensä iha kaikesta. Jokanen nähty ele tai muu viesti tulkitaan itsensä kannalta ja tulee superitsekriittinen käytös. Sillon tulee myös kauhee suorituskeskeisyys kaikessa, eikä vertailun alle joutuminen ainakaan helpota siinä tilassa. Häpeilevää on vaikee rakastaa, ku se ei näytä heikkouksiaan. Ja ehkä yrittää ansaita rakkautta heikkouksien ulkopuolelta, vaikka heikkous voi olla sitä sisintä ja aidointa. Ei hyväksy itteesä, ja yrittää tehä itelle plastiikkakirurgiaa niin sisäsesti ku ulkosestikki. Mutta ei rakkautta voi ansaita tai hallita, oikee rakkaus antaa tilaa heikkouksillekki silleen ymmärtävästi. Sellanen hellii persoonallisuutta ja auttaa eteenpäin.

Häpeässä ei välttämättä tajua voivansa huonosti, vaan kokee vaan olevansa täysin kertakaikkisen huono. Sitä luulee olevansa huono, vaikka huonovointisuus voi olla suureksi osaksi sitä, että on tullut huonosti kohdelluksi. Kaikki paha olo menee pelkästään omaan piikkiin ja tarttuu persoonallisuuteen ja hajottaa koko identiteetin ja kuva itsestä sumenee ja sortuu. On suunnattoman hukassa, on valmis olemaan mitä tahansa, eikä muista kuka oikeesti on.

Tarkistin wikipediasta että maailmassa on yli 6,8 miljardia huonoa!