Tämän yön kaamosmasennus. Kamala kaamosteksti.

Meneekö evoluutio näin? - Pearl Jam - Evolution
Mikä on kestävä kehitys? Ollaanko tässä niinku parempaan päin aina menossa?

Mä hajotan tän maailman. Rakentakaa joku sitten uudestaan. Tiedättekö niitä vanhoja kunnon levynkansia missä kaiken maailman koneet ja lonkerot kulkee maan alla. Tää kauhu mikä me nähdään on vaan jäävuoren huippu. Miten kylmää, koneistettua ja elottomaksi tehtyä voikaan olla.

Miten me kohdataan toisemme. Ei me nähdä edes toista ihmistä, joka on aivan vieressämme. Tulkitsemme näkemäämme tämän maailman kautta. Ansiot, kuori, ilme. Kaikki semmoset suodattaa meidän katseen. Vaikka siellä jossain sykkii toisen syvin olemus, joka on jokaiselta itseltäänkin hukassa.

Ajatellaanpa kaksi lasta, jotka kohtaavat toisensa. No ne sanoo että moro ja mikäs sun nimi on, semmosta perusläpyskää. Siinä on ihan ku kaksi ihmistä. -- Entä ku kaks aikuista kohtaa? ..No ei ne ees kohtaa! Ku toinen on lestadiolaissaarnaaja ja toinen liberaaliteologi, kolmas bisnesmies ja neljäs Richard Dawkins. Ihmiset ei oo enää ihmisiä, vaan johonki hirmu turhuuden katoavaiseen kuoreen pukeutuneita robotteja, jotka edustavat tiettyjä aatteita ja mielipiteita ja työuraansa. Ihmisistä tulee vähän ku eri eläinlajien edustajia keskenään.

Jokaisen vastaantulijan sisällä on ihminen. Se on kyllä jännä, että jokaisen pitää elää sitä omaa elämäänsä. Silti, toisen olemassaolon ajattelee jotenki sen oman elämän kautta. Aika itsekeskeistä..

Tää maailma on täynnä vihaa. Tekis mieli laittaa ruusuja pyssyjen piippuun. Arjessakin. Työpaikoillaki riidellään, vaikka kaikki muka hyökkäävät samaan suuntaan. Ja esimerkiks kristittyjen keskinäinen kyräily. Siinäpä esimerkki.

Kirkolla on muuten valtava summa rahaa. Ihmiset ovat kuihtuneita, jotkut kuolevat välillä. Toiset tappavat toisiaan, jotkut itsensä. Ihmiset ovat janoissaan. Ihmiset tarvitsevat vettä. Mutta me kastellaan kirkon pihan kukkia.

Ihmiset eroavat kirkosta, mutta minua ei pelota. Hajotkoon instituutiot, revittäköön rakennukset ja hienot aatteet vaatteineen, rakkaus ei koskaan katoa. Asiat vaan kirkastuisivat jos joutuisimme vähän miettimään, mihin meidän tulee keskittyä. Pulaa ei ole mistään, pula-ajat on erikseen. Kunhan kirkosta on eronnut tarpeeksi porukkaa, pitää alkaa miettimään että mihin ihmeeseen me tämä meidän seurakunnan 20e laitetaan. ..Kirkon reunustan kukkien kastelemiseen?

Ihmiset väittelevät nettifoorumeilla. Netissä on vielä helpompaa olla näkemättä toinen ihminen. Ihminen on muutakin kuin mielipiteet ja aatteet, mutta netissä ei nähdä toisesta muuta kuin läjä tekstiä. Nettifoorumeilla tapellaan ja haukutaan tyhmiksi. Tyhmän leimaan riittää se, että ajattelet jostain asiasta eri tavalla, kuin joku toinen. Jokaisella on päässään looginen ajatusketju. Vain se on järkevä, jolla on lähes samanlainen ajatusketju omassa päässään. Nämä ketjut lukitsevat kuitenkin koko ihmisen pään.

Nyt ärsyttää ku ärsyttää. Oon vihanen että oon vihanen.

Tiede on yksi suurimmista koneista, suuri rautainen lonkero, jolla koko maailma on paketoitu. Koska tiede käsitetään niin oudosti; ihminen on muka täydellinen looginen päättelykone, joka on lähellä kaiken keksimistä. Eikös ne sitä kaiken teoriaaki oo koittanu saaha, kuulostaa kyllä aika leuhkalta tavoitteelta. Kaikki muka vaan kehittyy ja kehittyy. Minun on pakko myöntää, että en usko kehitykseen! Tarvitaan vain yksi maanjäristys ja jo on taas kuokka kädessä. Saatikka sitten supertulivuoren räjähdys, josta voisi seurata jääkausi ja järjetön tuho. Mitä sitten tehdään? Kiistellään evoluutioteoriasta? Where is da löööv?? Maailmaa käsitetään käsitteillä. Mitään käsittämätöntä ei muka ole. Miten maailmaa pitäisi käsitellä? Ihmettely ois paljo hedelmällisempää.

Ja näillä tiedon rippeillä me sitten taistellaan. Hirmu mielipidekiistoja.. Se taistelu on juuri sitä inhottavaa aikuisuutta, ja tiedon väärinkäyttöä. Esim. riidassa aurinkokeskeisestä maailmankuvasta 1600-luvulla (Galilei ja katolinen kirkko). Siinä vasta sota, taas kerran kirkko vastaan tiede. No elämän kannalta voidaan ajatella, että aurinko nousi samalla tavalla 2000 vuotta sitten. Nyt tiedämme, että se johtuu planeettojen pyörimisliikkeestä. Mitä väliä, kokemus auringonnoususta on aina ollut sama, ja juuri se kokemus on elämän kannalta tärkeintä. Aurinko nousi tänäänkin ainaki mun näkövinkkelistä. Se Galilein ja kirkon riita oli turha riita. Turha tieto ei johda mihinkään, vaan sekottaa vaan pään.

Miten se mielipiteistä taistelu liittyy toisen ihmisen kohtaamiseen?

Uskonto. Ainiin, hyiss.., se on kauhea koneisto. Minäkin kurja olen papiksi lukemassa. Aatteen miehiä? Jokuko kattois minua ylöspäin, ihan kamala ajatus. Muutama vuosi sitten homma oli niin selvää ja ihanata. Halusin vain palvella, mutta yhtäkkiä ihmiset alkavat palvella minua. Halusin antaa rakkautta ja armoa, mutta olenkin ihmisten silmissä vain kaksoiselämää viettävä tekopyhä oksennus. Ei kovin moni sano: "Sinä kun olet papiksikin lukemassa, haluat varmaan auttaa - auta minua, minulla ei mene hyvin". Kaikki vain kinaavat. Ei ihme että on miljoonia eri liikkeitä.

Ja monet mittaavat Jumalaa esimerkiks ristiretkeläisten kautta. Jotka ovat olleet aatteen miehiä, vieläpä miekan avulla. ..No, oikeastaan miekan miehiä aatteen avulla. Anyway. Tai mitataan Jumalaa esim papin kautta. Ei vetele! En minäkään ole mikään valo, vaikka valosta todistaisinkin. Minä haluan olla se sama ihminen, kuin silloin ala-asteella. Mutta ihmiset eivät näe toista niinkuin lapsena. Nykyään ei osata katsoa läpi. No jos papiksi menen, asetun kirkon virkaan. Kirkon. Minä en halua pukeutua aatteen vaatteisiin. Mieluummin olen alasti. Jos voin olla alastomana kirkossa töissä, suostun. Kyllä mä alban ja sokeripalan voin pukea, jos niin on tapana. Tietävätpähän, kellä on vaitiolovelvollisuus jos haluavat puhua. Onneksi tätä ei tarvi vielä tietää. Tällä asialla on pitkä virta vielä kuljettavana. Antaa ajan virrata.

Alkoholismi. Suomalaiset on niin pullon sisällä. Kukaan ei sano, mä oon sairas. Yhdysvalloissa alkoholi ja huumeet liittyvät 80 %:iin vapausrangaistukseen johtavista rikoksista, kuten. perheväkivaltaan, rattijuopumukseen, omaisuus-, huume- ja järjestysrikoksiin. Tämä tilasto on vuodelta 1998. En tiedä, mutta veikkaan, ettei Suomessa samainen prosentti näytä mitenkään kivalta. Kyllä jotkut osaavat pitää alkoholin kurissa. Mutta mitä se usein on: Pettämistä, tappamista, hakkaamista, huutamista - kännissä. Ja muutenki se juomiskulttuuri. Ei hitto sitä viinaläppää. "..siiiitä vähän.." Sitte taistellaan tai puhutaan tyhjää naamat punasina. Kai se on jännää? Alan olla täynnä sitä.

No huumeista mä en tiedä mitään, mutta ainakin oli ihan tarpeeks koskettavaa nähdä vankilassa niitä, jotka olivat siellä huumeiden takia. Yks oli onnellinen että ei ollu terveys ihan mennyttä. Me käytiin vankilassa laulamassa niille lohdullisia lauluja, ja jotkut niistä murtu. Se oli ehkä vuoden 2009 paras hetki. Ainuita hetkiä, ku tuntu että nyt en oo tekemässä mitään väärää. Vaan olin oikeessa paikassa.

Tuntuu että joka puolella on vääryyttä. Välillä sitä itekki kantaa vaan semmosta mustaa aukkoa käsissään ettei mitään hyvää seuraa. Mä voisin haukkua maailmaa ja itteeni koko yön, mutta silmät painuu kiinni. Hyvä niin. Tämä on jo liikaa. Todennäköisesti poistan tämän huomenna. Sillä tärkeintä on anteeksianto.

Mutta pahinta tässä on se, että mitä enemmän näkee itsessään pahuutta, sitä enemmän tunnistaa sitä maailmasta. Mä elän tässä maailmassa. Mä olen kaikkea sitä, mitä mä vihaan.

Koko tämän avautumisen ajan mulla on kuitenkin rauha. Tää kaikki tuhotaan, mulla on silti rauha. Mä haluan uskoo parempaan, mä haluan olla siten kahden maan kansalainen.

Kun seisoo meren rannalla ja kattoo ulapalle, sen tajuaa. Kaamos on koko ajan hiuskarvan varassa. Tää kaikki on kuitenki ihan kontrollissa. Siinä meressä on nii monta pisaraa. Siinä on niin suuri voima; yritäppä seisoa se vesimäärä harteillasi? Kyllä se pistää polvilleen.
Maapallo on niin pieni. Se on vain kärpäsen kakka galaksissa. Joka taas on pienen pieni tässä kaikessa.

Silti, meri pysyy aisoissa ja maapallon olot on todella suotuisat tämän kaltaiselle elämälle, kuin mitä tää on. Jos mä yritän pitää kahen kilon painoo käsi suorana sivulla, se käsi alkaa jo kohta täristä. Mulla on pienemmät voimat ku kosmiset voimat.

Kyllä mulla loppuis kärsivällisyys.
öitä.