Nukahdin rautasänkyyn.
Olo:
Kaapit huojuvat
Patja nuolee selkää
Veri kutittaa suonta
Jokin polttelee nenää
Joskus on pakkokin pysähtyä.
Kun pysähdyn, pienet asiat muuttuvat suuriksi
Kun suljen silmäni, näen todellisuuden äärettömyyden
Unet lähenevät
jalat sätkivät itsestään
Kun mieli irtoaa
se voi tehdä mitä vaan
se voi nähdä taivaan ja maan
Herään, kun maa vetää puoleensa
Siksi ärähdän ja painan torkkua
Olen niin väsynyt, että haluan elää kuten mieleni
ilman ruumista lentää tieheni
ei ole nälkää, himoja
ei unen tarvetta
vain halu rakastaa ja tulla rakastetuksi
se on unelmani.
Sain taas unelmaani koskettaa
Sain kuumetta
ja vapautusta ulkopalveluksesta
Herään laukaukseen
kuin maa olisi ampunut minut alas
Voi että se ärsyttää
Mutta kohta hoksaa tilanteen:
Muille tahdon luodinreiän näyttää
Mieleni retket kaikille kertoa
On olemassa paras paikka
Se on kaikille unelmaa
Ruumiidemme vankeja olemme
kunnes muuksi muutumme
