Mukavat mummot

Olipa kyllä ihmeellistä ku kävin sairaalassa. Mummot ja papat katteli, täysin rauhoittuneena. Ei ollut sitä "huoh näin pitkä virsi" -tuskaa. Ja laulu oli hyvä, vaikka se oli ihan tavallinen. Se oli jopa liikuttava.
Kaikki oli riisutun näköisiä, yhdellä puuttuu jalka, toisen jalat olivat luiden paksuiset, kolmannella näyttää muuten vain olevan kipeää. Kaikki se mitä tällaisena 20-vuotiaana tavoittelee, muuttuu turhaksi. Mutta sellainen riisuminen vain kirkastaa tärkeitä asioita, ja rauhoittaa. Siellä ei näkyny levottomia jalkoja! Elämän suuret kysymykset olivat pinnassa.

Hyviä palvelijoita

Jotenki hassu ajatus, että miks pitää olla erikseen palveluammatit!
Eikö margariinitehtaallakin työskentely ole palveluammatti, kun halutaan valmistaa hyvä margariini ostajalle. Jos ei työtä tehdä muiden palvelumielessä, mitä siitä seuraa?

Ja johtajuus. Suurin johtaja on hyvä palvelija!

Room 5:20

Niinhän se taitaa olla, että "syntiä tekee vähiten se, jolle kaikki on luvallista". Ainakaan sillon ei tule mitään synnintuntoja.
Viime aikoina on ollu semmonen olo että yhtikäs mikään ei ole luvallista, koska kaikessa on oman edun tavoittelu taustalla. Ja muutenki, mikään ei ole hyvää. Ei esim. edes tämä julkinen kirjoitus, koska tämmöistenkin taustalla on syvällä piilossa joku itsensä fiksuuden esiintuonti, rispektin haku, oman edun tavoittelu. Nöyryyskin on vain sitä että mieleen hiipii hiljainen ajatus: olenpa nöyrä.. kunnes huomaakin olevansa ylpeä nöyryydestä. Kaiken taustalla piilee salaisia motiiveja, mitä ei haluaisi itselle myöntää.
Mutta "siellä missä synti on käynyt suureksi, siellä armo on käynyt ylenpalttiseksi".
Kiitos.

Kuka murehtii?

"Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä"

Ateistien mainoskampanja tulee ajan myötä myös Suomeen. Eli bussien kyljissä lukis todennäköisesti tuolla tavalla. Monet haluaisi kieltää kampanjan, koska se ois jotenki liian loukkaava. Minua kampanja ei suututa, vaan tuo iskulause hämmentää!

Minä oon aina luullu että usko auttaa murehtimiseen! Koska minulla ainakin se menee niin päin.

Väsynyt maan

Alkaa vanhuus painaa.

Välillä tulee ihan kauhea olo, kun aukasee silmät. Kun katsoo maailmaa enkelin silmin, niin nähdä voi sen kauneuden. Mutta myös kauheuden. Miten pahoja tekoja me kaikki tehdään toisillemme.
Ja miten me käännetään elävän elämän asioilta katseet johonki Miten jonku tukka on BB:ssä -asioihin.
Kuitenkin nyt jo tietää että ajan hammas syö kaiken. Miten me rakennetaan kaikki huteralle pohjalle.
Vanhukset kaljuuntuu ja tukka maatuu. Intohimo sammuu. Kyllästytään.
Tai kaikki voi loppua ihan yhtäkkiä.

Välillä tulee sellainen olo että polvet pettää alta.

http://www.youtube.com/watch?v=4N3N1MlvVc4&feature=related

Syvällisyys

Räppäri Elastinen on heittänyt tämmöstä riimiä:

"Ota nenästäs kii ja sukella pinnan alle
Pidätä hengitystäs silmät auki
Se mitä nään saa mut sattuun rinnan alle
Eikä mul pysy silmät auki"

Ja aivan osuvasti eräässä blogissa joku sanoi:

"Tietoyhteiskunnasta kiihkoilijat eivät vaan ole vielä sukeltaneet riittävän syvälle ymmärtääkseen, että Mariaanien haudassa vallitsee tuhannen ilmakehän paine."

Välillä on hyvä katsella kuuta tai miettiä vain tähtiä.

Intin lopussa

Mulle on ihan sama,

mikä evoluutio tai big bang on kaiken takana,
minkä muotonen on avaruus
missä on maailman laita

paljonko on pörssikurssi
voitanko lotossa
tulenko kuuluisaksi

onko multiversumeita, onko säieteoria totta
reagoiko happi magnesiumin kanssa
voitanko väittelyn professoria vastaan

ehdinkö aikamääreeseen
pääsenkö kouluun vai en
kuka voittaa mm-kultaa

ei vaikuta mun kotiutumiseen!