Syntien tuijottelua

Joskus mun synninpäästö on kaikkea muuta kuin synnistä pääsemistä; keskittymistä johonkin syntiin niin kovasti, etteivät ajatukset missään muualla enää liikukaan.

Jos on vaikka joku kielletty ajatus. "Nyt mä en ajattele tuota, nyt en kyllä ajattele, sitä mä en ainakaan ajattele ....oho.... enhän minä mitään muuta ajattelekaan"

Syntien tuijottaminen on joskus terveellistä ja opettavaista. Mutta syntiä jatkuvasti tuijottaessa riutuu ja käpertyy omaan ajatusten kaatopaikkaan ja erakkokoloon, eikä muista elää ollenkaan.
Käännä äijä katseesi ristille ja elä!

Totuus löytyy ..itsestä?

Sillon kun toinen perustelee asioita samalla tavalla kuin itselle on perustellut, tuntuu toisen ajattelu järkevältä. Mutta onko toinen ihminen aina oikeassa, jos se on samaa mieltä kuin itse olet?

En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa

Karua:

"Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?". Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Se on aika hurjasti sanottu!

Näin tehtiin kuitenkin tyhjäksi omin teoin pelastuminen, omien tekojen tie. Hänen armonsa riittää.

Jos yhdistää lain tien ja armon tien, armo menettää merkityksensä. Sillä mitä väliä olisi Kristuksen kuolemalla jos päämäärään päästäksemme meidän pitää kuitenkin kulkea tekojen tie.

Herra kukistaa sinut, Saatana!

Tällä kertaa en sano itse mitään, sillä joku (Krummacher) sanoi niin hyvin puolestani. Usein tuntuu, että on kuin armon ja lain risteytyksessä, jossa ei osaa tehdä eroa näille eri teille. Näin kai sen voisi ajatella:

"Minä vaikenen kun omatuntoni sanoo minut syntiseksi, sillä minä olen sellainen. Mutta jos se tahtoo minut tuomita, silloin minä puhun ja sanon: 'Jumala on suurempi kuin sinä sydämeni, suurempi Kristuksen tähden.'

Minä vaikenen kun laki sanoo, että ansaitsen kirouksen, sillä minä ansaitsen sen. Mutta jos laki tahtoo uhata, että kirous myöskin kohtaa minut, niin minä vastustan ja sanon: 'Kristus kärsi kirouksen.'

Minä vaikenen kun saatana muistuttaa minua synneistäni. Minä kumarran pääni ja myönnän, että hän on oikeassa. Mutta jos hän koettaa peljättää minua tuomiolla ja helvetillä, silloin minä sanon Mikaelin kanssa: 'Herra kukistaa sinut saatana.'

Minä vaikenen kun onnettomuus kohtaa minua ja minulle sanotaan: 'Tämä tulee sinulle syntiesi tähden.' Mutta jos minulle sanotaan: 'Tämä on syntiesi rangaistus' niin silloin minä vastaan: 'Ei suinkaan. Minulle ei ole mitään rangaistusta.'

Ja kun minä kerran astun kaikkivaltiaan tuomioistuimen eteen ja joudun hänen kasvojensa valkeuteen, silloin minä vaikenen, jos hän kysyy minulta hyveitäni, sillä sellaisia minulla ei ole. Minä vaikenen jos hän sanoo minulle: 'Sinä olet tekojesi tähden ansainnut kuoleman ja helvetin.' Minä vaikenen tomussa jos hän minulle sanoo, ettei minussa ole mitään, joka vapauttaa minut kadotuksesta, sillä minä tiedän, että niin on laita. Mutta jos alkaa näyttää siltä, että rangaistustuomio todellakin kohtaa minua, niin silloin minä en enää vaikene, vaan vetoan välimieheni veren, kuuliaisuuden ja ansion nojalla, nöyrästi ja kunnioituksella mutta myös rohkeasti, Jumalan omaan vanhurskauteen, jotta se minulle aukaisisi taivaan helmiportit. Ja totisesti, sitä minulta ei kielletä."

"En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut" päättää Paavali erään raamatunkohdan. Sovella ystävä tämäkin itseesi äläkä tee mitättömäksi Jumalan armoa sinua kohtaan. Käy Herran luo epäonnistuneena tänäänkin. Ei hän sinua hylkää eikä jätä.

Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin. Vaikka rintaas tuska suuri kalvaa liekein polttavin. Kaikkein synnit Jeesus kantoi kaikkein tähden itsens' antoi ristiin, kärsimyksihin.

Niin, sinunkin tähden."

Luther käski sanoa synnintunnossa kieriskelevälle: "Sinä et tee oikeaa eroa, veljeni, sinä asetat lain omalletunnolle vaikka se olisi pantava lihaan."

Mukavat mummot

Olipa kyllä ihmeellistä ku kävin sairaalassa. Mummot ja papat katteli, täysin rauhoittuneena. Ei ollut sitä "huoh näin pitkä virsi" -tuskaa. Ja laulu oli hyvä, vaikka se oli ihan tavallinen. Se oli jopa liikuttava.
Kaikki oli riisutun näköisiä, yhdellä puuttuu jalka, toisen jalat olivat luiden paksuiset, kolmannella näyttää muuten vain olevan kipeää. Kaikki se mitä tällaisena 20-vuotiaana tavoittelee, muuttuu turhaksi. Mutta sellainen riisuminen vain kirkastaa tärkeitä asioita, ja rauhoittaa. Siellä ei näkyny levottomia jalkoja! Elämän suuret kysymykset olivat pinnassa.

Hyviä palvelijoita

Jotenki hassu ajatus, että miks pitää olla erikseen palveluammatit!
Eikö margariinitehtaallakin työskentely ole palveluammatti, kun halutaan valmistaa hyvä margariini ostajalle. Jos ei työtä tehdä muiden palvelumielessä, mitä siitä seuraa?

Ja johtajuus. Suurin johtaja on hyvä palvelija!

Room 5:20

Niinhän se taitaa olla, että "syntiä tekee vähiten se, jolle kaikki on luvallista". Ainakaan sillon ei tule mitään synnintuntoja.
Viime aikoina on ollu semmonen olo että yhtikäs mikään ei ole luvallista, koska kaikessa on oman edun tavoittelu taustalla. Ja muutenki, mikään ei ole hyvää. Ei esim. edes tämä julkinen kirjoitus, koska tämmöistenkin taustalla on syvällä piilossa joku itsensä fiksuuden esiintuonti, rispektin haku, oman edun tavoittelu. Nöyryyskin on vain sitä että mieleen hiipii hiljainen ajatus: olenpa nöyrä.. kunnes huomaakin olevansa ylpeä nöyryydestä. Kaiken taustalla piilee salaisia motiiveja, mitä ei haluaisi itselle myöntää.
Mutta "siellä missä synti on käynyt suureksi, siellä armo on käynyt ylenpalttiseksi".
Kiitos.