Lapsena turvallisuudentunne on kun ei ite ohjaa elämäänsä. Ihan pienenä äiti kannattelee jopa sun päätä. Aikuisena lapsena sitten taas luulee että turva on ku ite ohjaa elämäänsä. Ajatellaan että suunnitelmallisuus poistaa riskit elämästä.
Mutta ihminen on niinku "lastu virrassa". Yritä siinä hallita joen virtaa. Suunnitelmat on kyllä tosi hatarat meillä, jos luottaa omiin suunnitelmiin. Turvallisuudentunne on sillon illuusio.
lauantai 14. elokuuta 2010
lauantai 22. toukokuuta 2010
Voima heikkoudessa
On jääny kirjottelu vähän vähemmälle. Haluaisin jotain todella syvällistä joskus tässä yrittää ammentaa itestäni, mutta sanaisen arkun sijasta osaan nyt avata vain sanattoman arkun.
Lainataan nyt sitten edes jonkun toisen sanomisia sitten. Saviruukku:
Viktor Klimenko - Saviruukku
Olen särkynyt saviruukku
Pala palalta murtui pois
Vain ihmettelin ja itkin
En millään murtunut ois
Sinä Herra minut murskasit
Vaan talletit kaikki palat
Niin paljon minua rakastit
Tahdoit uutta kokonaan
Anna savelle uusi muoto
Tee minusta uusi ruukku
Niin rakkautesi nyt näytät
Taas murtunutta käytät
Tahdon kertoa särkyneille
Ei siruja heitetä pois
Kallista halpa savikin
Mestarin kädessä ois (2x)
------------
No sen verran haluun sanoo että luin äsken tarinan selkänsä murtaneesta naisesta; elämä romahti kun jalat meni alta. Mutta mitä jää jäljelle kun kaikki on riisuttu? Lohtu. Se on rakkautta. Siihen uskon, että kaikella on tarkoitus, sillä muuten ei jaksa. Silloin kun meidät on riisuttu kaikesta: omista kiireistämme, aatteistamme, jopa terveydestä ja muusta.. siinä me silloin olemme - vailla ei mitään. Ajatellaanpa että sielu on takka. Ehkä vasta silloin kun tuhkatkin on viety omasta takasta, on mielekästä antautua olemaan muiden käytettävissä, ja voimme olla hyvinkin tarpeellisia. Ja elämä maistuu, jos on tarpeellinen. Sillon on paikka maailmassa. Voi vaikka jakaa lohtua, olla lohdun sanoina ja armopaloina. Yhdyn tähän:
"Tahdon kertoa murtuneille, ei siruja heitetä pois."
Mikä on nätimpää ku lohdun kyyneleet!
2. Kor. 12:9 Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."
Lainataan nyt sitten edes jonkun toisen sanomisia sitten. Saviruukku:
Viktor Klimenko - Saviruukku
Olen särkynyt saviruukku
Pala palalta murtui pois
Vain ihmettelin ja itkin
En millään murtunut ois
Sinä Herra minut murskasit
Vaan talletit kaikki palat
Niin paljon minua rakastit
Tahdoit uutta kokonaan
Anna savelle uusi muoto
Tee minusta uusi ruukku
Niin rakkautesi nyt näytät
Taas murtunutta käytät
Tahdon kertoa särkyneille
Ei siruja heitetä pois
Kallista halpa savikin
Mestarin kädessä ois (2x)
------------
No sen verran haluun sanoo että luin äsken tarinan selkänsä murtaneesta naisesta; elämä romahti kun jalat meni alta. Mutta mitä jää jäljelle kun kaikki on riisuttu? Lohtu. Se on rakkautta. Siihen uskon, että kaikella on tarkoitus, sillä muuten ei jaksa. Silloin kun meidät on riisuttu kaikesta: omista kiireistämme, aatteistamme, jopa terveydestä ja muusta.. siinä me silloin olemme - vailla ei mitään. Ajatellaanpa että sielu on takka. Ehkä vasta silloin kun tuhkatkin on viety omasta takasta, on mielekästä antautua olemaan muiden käytettävissä, ja voimme olla hyvinkin tarpeellisia. Ja elämä maistuu, jos on tarpeellinen. Sillon on paikka maailmassa. Voi vaikka jakaa lohtua, olla lohdun sanoina ja armopaloina. Yhdyn tähän:
"Tahdon kertoa murtuneille, ei siruja heitetä pois."
Mikä on nätimpää ku lohdun kyyneleet!
2. Kor. 12:9 Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Amor vincit omnia
Vuoteni jännitteisessä maailmassa:
Vihaa ei voiteta vihalla.
Suvaitsemattomuutta ei voiteta suvaitsemattomuudella.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Mutta rakkaus voittaa kaiken.
Vihaa ei voiteta vihalla.
Suvaitsemattomuutta ei voiteta suvaitsemattomuudella.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Mutta rakkaus voittaa kaiken.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Armopaloja
Oli jamit Outokummussa. Ne oli muuten hyvät, oli ihan rastapäinen perkussionistikin Afrikan Malawista messissä! Teemana/rajana oli avaruus. ..Noh, Eskohan se siinä tokaisi että kannattaa käydä Valintatalossa. Outokummun Valintatalossa on siis Marabou-suklaata 1e/levy. Ajatella! Hirmu halpa hyvänolontuottaja. Soittopoikia siinä oli sitten jonossa kassalla, meni semmoset 20 levyä. Minä otin kolme. Semmosta armoa tällä kertaa. Kyllähän niitä paloja siinä illalla söi, kunnes pää tuli kipeeks. Ei se ollukkaa oikeeta armoa. Huijaushuvi vain.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Turha stressi
Stressi iski.
Se iski niin ärhäkästi, että se meni saman tien sen rajan yli, että kannattaa ees stressata.
Stressistä ei siis kyllä ollu mitään hyötyä tällä kertaa! Se vaati liikoja jo kättelyssä.
Parempaa stressipuuskaa odotellessa.. vois vaikka heilutella jalkoja sävyisästi http://www.dailymotion.com/video/x30q5t_lord-i-come-before-you_music
Se iski niin ärhäkästi, että se meni saman tien sen rajan yli, että kannattaa ees stressata.
Stressistä ei siis kyllä ollu mitään hyötyä tällä kertaa! Se vaati liikoja jo kättelyssä.
Parempaa stressipuuskaa odotellessa.. vois vaikka heilutella jalkoja sävyisästi http://www.dailymotion.com/video/x30q5t_lord-i-come-before-you_music
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Toivo heräsi kuolleista
Jos kuolema on päätepiste, niin silloinhan sitä elää tavallaan koko elämänsä kuolemalle?! Jos kaikki vaan heiluu aikansa ja sitten pysähtyy, se on turhuuksien turhuutta. Niinku nuotti sois aikansa ilman säveltä ja sointua. Kuka sellaisen nuotin lauluunsa säveltää? Konemaailma. Samahan tässä ois jo kuolla valmiiks.
Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan.
Minua masentaa tuo ajatus. Elää kohti kuolemaa. Kuolemalla on ihan hirmu yliote nyt tässä ajatusmaailmassa. Sanovat, että pitäisi elää täysillä ja nauttii elämästä vielä kun aikaa on. Mutta kuolema tuntuu pitävän tällaista elämää otteessaan. Minulle sellainen on harmaa maailma, jossa kuolema on tabu.
Minäkin se saatan kupsahtaa minä sekuntina hyvänsä. Kyl kai tässä sinänsä pelottaa kuolema, mut onneks pelkurille on lohtua sanomassa siitä, että kuolema on voitettu.
Se onkin kiva. Siis että voi uskoa, että joskus vielä voi kysyä: "Missä on voittosi, kuolema?". Roikunpa siinä. Uni tulee kyllä väkisin. Mutta mukavempi mennä nukkumaan ku toivoo että aamulla vielä herää.
Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan.
Minua masentaa tuo ajatus. Elää kohti kuolemaa. Kuolemalla on ihan hirmu yliote nyt tässä ajatusmaailmassa. Sanovat, että pitäisi elää täysillä ja nauttii elämästä vielä kun aikaa on. Mutta kuolema tuntuu pitävän tällaista elämää otteessaan. Minulle sellainen on harmaa maailma, jossa kuolema on tabu.
Minäkin se saatan kupsahtaa minä sekuntina hyvänsä. Kyl kai tässä sinänsä pelottaa kuolema, mut onneks pelkurille on lohtua sanomassa siitä, että kuolema on voitettu.
Se onkin kiva. Siis että voi uskoa, että joskus vielä voi kysyä: "Missä on voittosi, kuolema?". Roikunpa siinä. Uni tulee kyllä väkisin. Mutta mukavempi mennä nukkumaan ku toivoo että aamulla vielä herää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)