Syvällisyys

Räppäri Elastinen on heittänyt tämmöstä riimiä:

"Ota nenästäs kii ja sukella pinnan alle
Pidätä hengitystäs silmät auki
Se mitä nään saa mut sattuun rinnan alle
Eikä mul pysy silmät auki"

Ja aivan osuvasti eräässä blogissa joku sanoi:

"Tietoyhteiskunnasta kiihkoilijat eivät vaan ole vielä sukeltaneet riittävän syvälle ymmärtääkseen, että Mariaanien haudassa vallitsee tuhannen ilmakehän paine."

Välillä on hyvä katsella kuuta tai miettiä vain tähtiä.

Intin lopussa

Mulle on ihan sama,

mikä evoluutio tai big bang on kaiken takana,
minkä muotonen on avaruus
missä on maailman laita

paljonko on pörssikurssi
voitanko lotossa
tulenko kuuluisaksi

onko multiversumeita, onko säieteoria totta
reagoiko happi magnesiumin kanssa
voitanko väittelyn professoria vastaan

ehdinkö aikamääreeseen
pääsenkö kouluun vai en
kuka voittaa mm-kultaa

ei vaikuta mun kotiutumiseen!

Armeijan rautasängyssä

Nukahdin rautasänkyyn.

Olo:

Kaapit huojuvat
Patja nuolee selkää
Veri kutittaa suonta
Jokin polttelee nenää

Joskus on pakkokin pysähtyä.
Kun pysähdyn, pienet asiat muuttuvat suuriksi
Kun suljen silmäni, näen todellisuuden äärettömyyden

Unet lähenevät
jalat sätkivät itsestään
Kun mieli irtoaa
se voi tehdä mitä vaan
se voi nähdä taivaan ja maan
Herään, kun maa vetää puoleensa
Siksi ärähdän ja painan torkkua
Olen niin väsynyt, että haluan elää kuten mieleni
ilman ruumista lentää tieheni
ei ole nälkää, himoja
ei unen tarvetta
vain halu rakastaa ja tulla rakastetuksi
se on unelmani.
Sain taas unelmaani koskettaa
Sain kuumetta
ja vapautusta ulkopalveluksesta
Herään laukaukseen
kuin maa olisi ampunut minut alas
Voi että se ärsyttää
Mutta kohta hoksaa tilanteen:
Muille tahdon luodinreiän näyttää
Mieleni retket kaikille kertoa
On olemassa paras paikka
Se on kaikille unelmaa
Ruumiidemme vankeja olemme
kunnes muuksi muutumme

Laki ja synti

Jossaki luki että "Ylösnousevat ovat kuin taivaan enkelit"

Meillä vaan hirmu perustuslait. :D
Yhteisö, joka elää onnellisena ilman lakia, asustaa paratiisissa.

Tieto selventää ajattelua

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on poistaa pinnallisuus maailmasta! :)

Sokrateski sano että viisaus on esim. sitä että ymmärtää, ettei tiedä mitään. Miten mistään voi tietää mitään kun itsestäkään ei tiedä mitään.

Ihmisillä on hirmu tarve päteä. ;) Sillon ku tuntuu että on päässä joku juttu, että kaikki loksahtaa kohalleen, ni on aivan hirmu halu huutaa se muille, vaikka sanoilla on joskus vaikee kuvailla. Toiset tuntuu ihan tyhmiltä jos ne ei tajua tai ovat eri mieltä. Aika yleistä on.

Kaikki ehtii perimmäisiin kysymyksiin vastausta. On tiede, uskonto, nii no, tai sitte ei välitä mistään.

Ihmiset, jotka saa vastaukset kaikkiin kysymyksiin tieteen avulla, eivät myönnä että kaikkea ei voi tietää (ihannoitavan kunnianhimoinen asenne..). Sit halutaan kumota kaikki uskonnot, ku niissä on jotain yliluonnollista. Yliluonnollista ei voi ymmärtää, joten sitäkö ei ole?
Kirkot vastaa tähän kieltämällä tieteen. Tai ei siis kirkot, siellä voidaan kyllä hyväksyä tieteet, mutta sellanen perinteinen vastakkainasettelu siinä on (ku kahtoo vaikka jotai keskustelupalstaa netissä). Konkreettinen Raamatuntulkinta johtaa siihen.

Ollaan tultu tilanteeseen, jossa tiede yrittää todistaa itsellään uskontojen olevan väärässä. Eli luonnonlaeilla, loogisuudella ja ihmisen aisteilla.
Ollaan tultu tilanteeseen, jossa uskonnot yrittää todistaa itsellään tieteen olevan väärässä. Eli otetaan perustelut Raamatusta, jota useimmat tieteilijät pitävät potaskana.

Let's pohtia this nollatilanteesta. :)

Noh, tiede tutkii maailmankaikkeutta. Tiede kuuluu itsekin maailmankaikkeuteen, ja tutkimustavat tulevat ihmisen päästä.

Minusta siis tiede on ihmisen kieli puhua maailmankaikkeudesta!
Se on tärkeää ja sitä tuleekin soveltaa käytäntöön, jotta keksimme apua maailmaan, kuten lääkkeitä sun muita.
Kun perustellaan esim maailmansyntyä vaikkapa Big Bang teorialla yms tai ihan sama millä, voidaan lopuks todeta että millään ei oo mitään väliä kun kaikki menee vaan kaavojen mukaan ja me ollaan vaan ainetta. Minusta se on umpikuja, sillon ei ois väliä vaikka kaikki kuolis. Miks sillon niitä pitäis ees tutkia? Mistä tulee se motivaatio tutkia, jos kuitenki sanoo että kaikki on turhaa?!
Olkoon mustat aukot ja olkoon maailmankaikkeus laajeneva tai paikoillaan oleva, ei se kerro minulle mitään. Valonnopeus sun muut, ei mitään väliä. Aika-avaruus ja muodot ja kaikki = mielenkiintoista ja voi olla totta, mutta ei antoisaa. Hyvä että niitä tutkitaan, mutta miksi etsiä perimmäistä elämäntarkotusta jostai pienestä oksanhaarasta, ku runko veis latvaan heh. On kamalaa katseltavaa, kun joku riutuu ja kalpenee turhautuneisuudesta kun on päätellyt olevansa turha! Mä ainaki haluan tietää, minkä takia minä oon. En luovuta!

Ehkä sitä eroa on siinä, mitä käsittää sanalla sielu. Että onko sitä olemassa syvemmin vai onko se sähköö aivoissa.

Oon löytäny elämäntarkotukseni, tai ainaki päässy jäljille. Kaiken päämääränä on rakkaus.

Elämä koostuu pienistä pisteden kaltasista hetkistä. Kaikki mukamas suuret asiat menettää merkityksen, ja pienet asiat saavat sitten arvoa. Kaikki ne pienet asiat, joista elämämme koostuu. Niitä on paljon, mutta huomaatko, kerrallaan vain yksi.

Raamatussa mainittu rakkaus vie toivon niin kauas täältä, että en usko että pettyy kuolinvuoteellaan siihen luottaen.

Niinku tämän päivän Pyhäjärven Sanomissa lukion rehtori Veikko Kumpumäki sano:
"..sille rakkaudelle on annettu nimeksi Jumala."

Jumala on ihmisen kielellä sanottu sana. Ihminen ei tuosta vielä ymmärrä Jumalaa. Monesti vaa kaikkia ärsyttää ku joku tuputtaa Jeesusta, se saattaa tuntua aivopesulta. Pitäisi muistaa aloittaa nollatilanteesta. Ihminen voi lähteä tutustumaan rakkauteen ja hyvyyteen. Pienien asioitten kautta voi ymmärtää jotain suunnattoman suurta. Ei muuta kuin etsimään! Ei sitä voi kokonaan selittää ja tunkea toisen päähän. Se pitää maistaa sisältä.

Nii ja paras on lopettaa siihen mistä alotin ni ei tuu riitoja..
"En tiiä.."